Ilmailu- ja avaruusteollisuuden alkuaikoina vetykaasu on ollut perusaine rakettien polttoaineissa ja polttokennosovelluksissa. Vaikka viimeaikaiset uutiset korostavat vedyn roolia autoteollisuuden, lentoliikenteen, merenkulun ja teollisuuden puhtaan energian tarpeiden täyttämisessä, on tärkeää tunnustaa, että vety on ollut olemassa vuosikymmeniä ja se on aina ollut olennainen osa avaruustutkimusta.
Lisäksi vedyllä on jatkossakin keskeinen rooli ilmailu- ja avaruusteollisuudessa sen runsaan saatavuuden, monipuolisten tehokkaiden tuotantomenetelmien ja suhteellisen helpon kuljetuksen ansiosta. Toisin kuin akut, vetyä voidaan tankata nopeasti, jolloin sivutuotteena syntyy vain vesihöyryä.
Kevyistä ominaisuuksistaan tunnettu nestemäinen vety (LH2) on pitkään ollut rakettien ensisijainen voimanlähde, joka kuljettaa sekä laitteita että henkilöstöä avaruuteen. Nykyaikaiset avaruusalusmallit eivät vain luota LH2:een palamisessa, vaan käyttävät sitä myös polttokennojen sähköntuotannossa.
LH2, jota pidetään ihanteellisena rakettien ylempien vaiheiden voimanlähteenä nousun jälkeen, on auttanut merkittävissä avaruustehtävissä, kuten Apollo-ohjelmassa, joka onnistui laskeutumaan astronautit kuuhun. Se on käyttänyt Saturn-rakettien toisen vaiheen moottoreita, ja NASA:n avaruussukkula luotti LH2:een kolmen tärkeimmän rakettimoottorinsa polttoaineena.
Historiallisen merkityksensä lisäksi vedyn kevyt luonne tarjoaa vakuuttavan edun avaruuteen sijoitetuille raketteille. Kun insinöörit pyrkivät optimoimaan energiatiheyden painorajoitusten rajoissa, jokainen avaruuteen lähetetty kilogramma aiheuttaa huomattavia kustannuksia sekä rahoituksen että avaruusalusten suorituskyvyn kannalta.
Ilmailu- ja vetyteknologian edistyessä niiden keskinäinen kehitys lupaa mullistaa avaruustutkimuksen. Jatkuvalla yhteistyöllä näiden alojen välillä on valtava potentiaali parantaa tulevien avaruustehtävien tehokkuutta ja valmiuksia.
